Silkkipainokoneet ovat edustavia esimerkkejä stensiilipainolaitteista; niiden painolevy koostuu verkosta, joka on kudottu materiaaleista, kuten silkistä, jossa on selkeä, risteävä loimi- ja kuderakenne. Erilaisia silkkipainokoneita on kehitetty, mukaan lukien taso-, kaarevapinta-, muotoiltu-, tekstiili-, piirilevy- ja modernit pyörivät mallit. Näistä moderni pyörivä silkkipainokone erottuu suuresta nopeudestaan ja tuottavuudestaan; siinä on sylinteriin asennettu näyttö, jossa muste syötetään sylinterin sisäosaan. Käytön aikana sylinteri pyörii ja vetolasta siirtää mallin nopeasti alustalle.
Silkin lisäksi seulamateriaaleja voivat olla nylonia, kuparia, terästä tai ruostumatonta teräslankaa. Silkkipainokoneiden käyttämä stensiilipainoperiaate sai alkunsa muinaisista stensiilitekniikoista. Kaavainpaino kattaa erilaisia muotoja, kuten mimeografian, avoimen stensiiliruiskutuksen ja silkkipainatuksen.
Silkkipainatus oli alun perin manuaalinen prosessi, joka perustui yksinkertaiseen kokoonpanoon, joka käsitti kehyksen, silkkiverkon ja stensiilin. Vasta 1950-luvulla prosessi koneistettiin ja automatisoitiin. Pyörivät silkkipainokoneet keräävät huomattavan määrän mustetta, joten ne ovat ihanteellisia tulosteiden tuottamiseen paksuilla mustekasteilla. Ne pystyvät tulostamaan monenlaisille alustoille, mukaan lukien paperille, lasille, puulle, metallille, keramiikolle, muoville ja kankaalle, ja ne voivat käyttää erilaisia musteita, mukaan lukien johtavat metallimusteet.